Elizabeth Gilbert: Rakkauden kaksinaamaisuus

 

Amerikkalaisen kirjailijan Elizabeth Gilbertin (s.1969) toinen bestseller Tahdonko? ilmestyi Otavan kustantamana suomeksi alkuvuonna 2011. Luin sen ystävättäreni ansiosta kahteen kertaan huolellisesti ja paljon alleviivauksia tehden. Minusta se on hyvin mielenkiintoinen kirja, joka antaa hyvin paljon ajattelemisen aihetta. Siihen on koottu paljon tosiasioita, mutta myös yllättävän monia kyseenalaisia kärjistyksiä. Sen loppupäätelmänä esitetty ajatus amerikkalaisen ajatusmaailman kahtiajakoisuudesta hebrealaisella ja kreikkalaisella tavalla on liiallinen yksinkertaistus. Yritän kirjoitukseni lopussa paneutua tähän problematiikkaan, ensin läpikäyn vain kirjan tärkeimpiä yksityiskohtia sivu kerrallaan.

 

45: Mies voi olla onnellinen kenen naisen kanssa tahansa, kunhan ei rakasta tätä (Oscar Wilde).

RV: Voi pitää paikkansa useimpien miesten kohdalla miesvaltaisessa maailmassa ja nykyisten aviosopimusten aikana, koska ne on räätälöity miehiä silmälläpitäen. Miehen ei nykyoloissa tarvitse välittää naisista, mutta naisen pitää omistautua täysin miesten tarpeiden vaalimiseen ja unohtaa tämän huonot puolet.

 52. RV: Gilbert olettaa, että erityksissä elävä Hmong-heimo on elänyt elämää, joka noin 4000 vuotta on pysynyt samanlaisena kuin kaukaisilla esi-isillämme. Se selittää hyvin myös Wilden ajatuksen alkuperäisen maaperän. Jos ihmiskunta haluaa kehittyä ja avioliittojärjestelmän säilyvän, aviomiehen (tai parisuhteen miespuolisen osapuolen) tulee olla naisen paras ystävä tavalla, joka voi kilpailla tämän naispuolisten ystävien kanssa. Lyhyesti sanoen naisella pitää olla oikeus miespuolisiin ystäviin yhtä hyvin kuin naispuolisiin ystäviin sekä ennen avioliittoa että sen solmittuaan. Aviomies ei saa monopolisoida puolisonsa miessuhteita. Jos naisella on vapautensa, hän voi valita puolisokseen miehen, jossa yhdistyvät parhaan ystävän, uskotun ja emotionaalisen neuvonantajan jne, roolit paremmin kuin muissa hänen tapaamissaan miehissä. Tällainen tilanne voi tietenkin toteutua vain nykyaikaisissa suurkaupungeissa vapaan tiedonvälityksen vallitessa, ei syrjäisillä ja huonojen kulkuyhteyksien alikehittyneissä maissa. Sellaisissa naisten keskinäinen tuki toisilleen on naisen ainoa toivo oikeudenmukaisesta kohtelusta tai hänen tarpeittensa ymmärtämisestä. Minusta on erityisen tuomittavaa, jos nykyoloissa, kehittyneimmissä demokratioissa kuten Suomessa, varallisuuden keskellä ja vapaan tiedonvälityksen mahdollisuuksissa ja hyvässä koulutuksessa, aviomies pitää oikeutenaan olla vaimonsa ainoa ”pyhitetty” miessukupuolen edustaja ja luottoystävä. Edes Gilbert itse ja hänen suurimpiin guruihinsa kuuluva psykologi Shirley P.Glass eivät ole vielä täysin ymmärtäneet tätä epäkohtaa (s. 137-140).  

70. Minun on sallittu odottaa elämältä suuria. Minulla on ollut lupa odottaa rakkaudelta ja elämältä valtavan paljon enemmän kuin useimmat naiset ovat milloinkaan voineet odottaa. Haluan läheiseltä suhteelta miehen kanssa paljon , ja haluan kaikkea samanaikaisesti.

RV: Gilbertin sanat tuovat mieleen Marie Linderin ajatukset hänen kirjassaan AIKAMME NAINEN (s.87).

 78. Kristinuskon alkuaikojen suunnitelma oli häkellyttävän idealistinen, suorastaan utopistinen: luoda täydellinen toisinto taivaasta maan päälle. ”Luovutaan avioliitosta ja matkitaan enkeleitä”, ohjeisti pyhittäjä Johannes Damaskolainen noin vuonna 730 selostaessaan yksiselitteisesti uutta kristinuskon ihannetta.

RV: Mitä ihmeen tietoa meillä on taivaasta ja enkeleistä? Tällaisia ajatuksia ei enää pitäisi ottaa vakavasti, vaan ne pitäisi heittää historian romukoppaan.

79. Seksuaalisuuden ja avioliiton hylkääminen tarkoitti jättimäistä harppausta pois Vanhan testamentin ajattelutavasta. 80. Kun sitten nykyään käytetään ilmaisuja ”pyhä avioliitto” tai ”avioliiton puhtaus”, on syytä muistaa, että lähes kymmenen vuosisadan ajan kristinuskossa avioliittoa ei pidetty pyhänä tai puhtaana tai minkäänlaisena moraalisen olemisen ihannetilana. Päinvastoin varhaiset kristinuskon kirkkoisät pitivät avioitumista jokseenkin vastenmielisenä maallisena tapahtumana, jossa oli kyse lähinnä seksistä, naisista, veroista ja omaisuudesta eikä mistään sen ylevämmästä.

82. Ajatellaanpa vaikka itse pyhää Paavalia, joka kuuluisassa kirjeessään korinttilaisille kirjoitti näin: ”Miehen ei ole soveliasta koskettaa naista.” Ei koskaan, milloinkaan eikä missään olosuhteissa – ei edes omaa vaimoaan.

 88. Lisäksi kirkon uudet tiukat säännökset, joissa avioero on kielletty, tekivät avioliitosta elinkautistuomion, mitä se ei koskaan aiemmin ollut.

88-89 Varallisuuden hallinnan ja vakauttamisen kontrolloimiseksi tuomioistuimet kaikkialla Euroopassa pitivät tiukasti kiinni lakipykälästä, joka tunnettiin nimellä coverture. Sen mukaan naisen olemassaolo yksilöllisenä kansalaisena päättyy, kun hän menee naimisiin. Vihkimisen myötä vaimosta tulee miehensä ”omaisuutta”, eikä hänellä ole enää minkäänlaisia laillisia oikeuksia omana itsenään saati oikeutta omistaa mitään.

90. Vasta vuonna 1984 New Yorkin osavaltiossa kumottiin ruma lakipykälä nimeltä ”poikkeuslupa avioliiton sisäiseen raiskaukseen...”

99. On voitu kiistatta todistaa, että lapset kukoistavat ympäristössä, jossa he eivät altistu tunne-elämää häiritseville jatkuville muutoksille, kuten esimerkiksi äidin tai isän kotiin tuomille alituisesti vaihtuville uusille seurustelukumppaneille.

 105. Vuonna 1849 Connecticutin tuomioistuin määräsi, että aviopuolisoille tulisi antaa laillinen lupa lähteä avioliitoistaan ei vain pahoinpitelyn, laiminlyönnin tai aviorikoksen takia vaan myös silkan tyytymättömyyden vuoksi. ”Mikä tahansa käytös, joka tuhoaa pysyvästi kantajan onnen, tuomari julisti, ”romuttaa avioliiton tarkoituksen.”

131. Nuorena nautin hullaantumisen humalasta ja tein siitä itselleni tavan. --- Etsin intohimoa kaikkialta. Olin kuin kokaiininpolttaja. --- Rakastumisesta ensisilmäyksellä tuli varsinainen erikoisalani teini-iän lopussa ja parikymppisenä; saatoin rakastua yli neljä kertaa vuodessa.

136. On ilmeisesti olemassa kriittinen pieni kemiallinen, muutos miessukupuolen arginiinivasopressiini-reseptorigeeneissä eli niin sanotussa kiintymysgeenissä. Miehet, joilla on argiinivasopressiini-reseptorigeeni, ovat yleensä luotettavia ja uskollisia seksikumppaneita.

137-140. RV: Gilbert lainaa Shirley P. Glassin teoriaa avioeron syistä. Minusta se on  aivan liian yksinkertaistettu teoria, mutta en tässä halua sitä setviä, vaan annan jokaisen muodostaa siitä oman kantansa. Glassin mielipiteen mukaan viisaampi osapuoli ottaa avioriidoissa syyt omille niskoilleen. Tämä on usein hyvän elämänkokemuksen totuus, mutta rajansa kaikella.

  146. RV: Gilbertin 91-vuotias isoisä oli pitänyt sulhasehdokkaasta: ”Pidän sinusta, Felipe”, hän julisti. ”Näytät olevan selviytyjä. Ja niin sinun pitääkin – sillä tämä tyttö on käyttänyt loppuun jo aika monta jätkää.”

147. Kahden yhdessä vietetyn vuotemme jälkeen tiesin jo, että parina Felipe ja minä olimme psykologien termein ”konfliktia karttavia”.--- Tällaiset parit tekevät ”vastavuoroisesti mukautuvasta käyttäytymisestä ” varsinaisen taiteen lajin ...  

148. Luonnontieteilijä William Jordan on kirjoittanut pienen suloisen kirjan nimeltä Divorce Among the Gulls (Lokkien avioero), jossa hän selostaa, että jopa lokkien – joiden väitetään pariutuvan eliniäksi – keskuudessa ”avioeroprosentti ” on 25.

 159. RV: Gilbert luettelee luonteensa huonoimpia puolia, joihin ensinnä kuuluu narsistisuus: Arvostan erityisen paljon omaa mielipidettäni. Uskon ylipäätään tietäväni kaikkein parhaiten, miten muiden pitäisi elää elämäänsä...

 164-165. RV: Gilbert luettelee sulhaskanditaatin puutteita, jotka eivät tule muuttumaan. Mies ei harrasta hänen kanssaan joogaa, ei meditoi yhdessä, ei vähennä punaisen lihan syöntiään, ei silota koskaan temperamenttiaan eikä miehellä ja Gilbertillä tule olemaan koskaan yhteisiä harrastuksia.

 166. Anteeksianto on kuin sairaanhoitaja, joka tietää, että täydellinen sulautuminen on mahdotonta, mutta joka opettaa, että kenties silti voi elää yhdessä, jos käyttäytyy kohteliaasti ja huomaavaisesti ja varoo roiskuttamasta liikaa verta.

172-175. Gilbert kertoo Laosin köyhyydestä. Äärimmäisen köyhissä oloissa avioliitot kestävät ikuisesti, sillä Ban Phantomin kylässä ei tunnettu avioeroa. --- Ensinnäkin ongelmaisen avioliiton vaimoa kannustetaan säilyttämään perhesopu taipumalla miehensä tahtoon niin paljon kuin mahdollista. ”Avioliitto toimii parhaiten silloin, kun sillä on vain yksi kapteeni, hän sanoi. ”Helpointa on, jos mies on kapteeni.”

 180. Jopa nykypäivänä eronneen amerikkalaisen naisen keskiansiot supistuvat 30 prosenttia avioliiton päätyttyä.

194. Vaikka isoäitini ei ole valittaja, hänen elämänsä on ollut haasteellista minkä tahansa mittapuun mukaan. Mauden epämuodostuma oli ylimääräinen taakka, sillä hänelle oli jäänyt sen jäljiltä puhevika ja selvästi erottuva arpi keskelle kasvoja. ---

Mutta huonosta onnesta voi joskus olla suunnatonta hyötyä. Isoäitini tapauksessa hän oli perheen ainoa lapsi, joka sai asianmukaisen koulutuksen. --- Hän osti itselleen flirttailevan muodikkaan vartalonmyötäisen keltaisen leningin oikeasta kaupasta. Hän kävi elokuvissa. Hän luki kirjoja.

200. Miksi isoäitini Maud oli niin onnellinen vuonna 1936? Koska hän tiesi olevansa korvaamattoman tärkeä jonkun toisen elämässä. Hän oli onnellinen, koska hänellä oli kumppani ja koska he olivat rakentamassa jotakin yhteistä ja koska hän uskoi syvästi siihen, mitä he olivat rakentamassa, ja koska hän oli ällistynyt saadessaan olla mukana sellaisessa.

 201. Mutta sitten tämä lähes satavuotias nainen sokeerasi minut. Hän levitti kätensä ilmaan ja tokaisi: ”No sitten minun on kysyttävä suoraan! Kun nyt olet tavannut tämän mukavan miehen, ethän aio mennä naimisiin, hankkia lapsia ja lopettaa kirjojen kirjoittamista?”

--- Mitä minun olisi pääteltävä siitä, että isoäitini kertoo tehneensä elämänsä onnellisimman päätöksen luopuessaan kaikesta aviomiehensä ja lastensa hyväksi, mutta heti seuraavaan hengenvetoon toteaa, että ei halua minun tekevän samaa päätöstä?

202. Sitä vastoin avioliitto instituutiona on aina hyödyttänyt miehiä varsin hyvin. Vakuutusmatematiikkataulukoiden mukaan älykkäintä, mitä mies voi tehdä itsensä hyväsi – olettaen, että hän haluaa elää pitkän, onnellisen, terveen ja menestyksellään elämän – on mennä naimisiin. Naimisissa olevat miehet pärjäävät häikäisevästi paremmin elämässä kuin sinkkumiehet: he elävät pidempään, he kerryttävät enemmän varallisuutta, heidän urakehityksensä on parempi, heidän todennäköisyytensä kuolla väkivaltainen kuolema on pienempi, he kertovat olevansa paljon onnellisempia ja he kärsivät harvemmin alkoholismista, huumeriippuvaisuudesta tai masennuksesta kuin sinkkumiehet.

--- Naimisissa olevat amerikkalaisnaiset eivät elä pidempään, he eivät kerrytä yhtä paljon varallisuutta (avioliiton solmineilla on keskimäärin 7 % pienempi palkka), heidän urakehityksensä ei ole sinkkunaisten uraputken veroinen, heidän terveytensä on huomattavasti heikompi, he ovat paljon alttiimpia masentumaan ja he kuolevat paljon todennäköisemmin väkivaltaisen kuoleman kuin sinkkunaiset- usein vielä aviomiestensä käsisä, mikä nostaa esille sen synkän tosiasian, että tilastojen valossa kaikkein vaarallisin henkilö keskivertonaisen elämässä on hänen aviomiehensä.

208. Vuonna 2000 Amerikassa oli noin 5.3 miljoonaa kotiäitiä ja vain noin 140 000 koti-isää.

--- Toisten puolesta kaikesta luopuvia naisia pidetään joko täydellisen virheettöminä yksilöinä tai hyväuskoisina hölmöinä. Minä en pidä kummastakaan selityksestä, koska naispuolisten sukulaiseni kasvot eivät istu niihin.

211. Phyllisin kaltaiset modernit kansalaiset pitävät avioliittoa vapaaehtoisena tilana. Hyllisin kerrotaan valinneen vapaaehtoisesti avioliiton vain, koska hän oli päättänyt, että uraakin enemmän hän haluaa perheen ja lapsia. Se oli hänen päätöksensä, ja hän seisoo sen takana, vaikka hänen uhrauksensa on ollut merkittävä. --- Phyllis on saanut miestään parempia arvosanoja, mutta nyt hänen miehensä on insinööri ja hän itse kotirouva.

221. Isässäni ei ollut vastaavaa joustavuutta. Hän oli mies, insinööri, tapoihinsa piintynyt ja tasaisen muuttumaton. Hän oli aina samanlainen. Hän oli isä. Hän oli kivenjärkäle virtaavassa joessa. Me kaikki – etenkin äiti – kuljimme hänen ympärillään. Äiti oli elohopeaa – kuin alati vaihtuva vuoksi ja luode. Ylivertaisen mukautumiskykynsä ansiosta äiti loi kotiinsa meille kaikille parhaan mahdollisen maailman.

222. Rehellisesti sanoen olimme iloisia, kun äiti luopui unelmistaan ja jäi kotiin hoitamaan meitä.

--- Mutta tässä yhteydessä haluan sanoa – painaakseni sen kirjoihin ja kansiin ikuisiksi ajoiksi vaikka vain äitini kunniaksi – että lapsuuteni edut perustuivat pitkälti äitini henkilökohtaisen uhrauksen raunioille. Tosiasia nimittäin on, että vaikka perheemme kokonaisuudessaan hyötyi valtavasti äitini päätettyä työuransa, hänen elämänsä yksilönä ei välttämättä saanut vastaavaa hyötyä.

224. Monet parit kautta historian on pakotettu menemään naimisiin yllätysraskauden takia, ja joskus parit ovat odottaneet, kunnes hedelmöitys on tapahtunut, ennen kuin sinetöivät suhteensa avioliitolla varmistaakseen, että hedelmättömyydestä ei myöhemmin tule ongelmaa.

225. Vuosien myötä olen oivaltanut, että rakastan työtäni kirjailijana yhä enemmän enkä halua luopua yhdestäkään kirjoittamisen parissa viettämästäni tunnista.

227. ”Lasten kasvatus on varsinainen ristiriitaisuuden määritelmä. Hetkittäin häkellyn täysin siitä, kuinka jokin asia voi olla samaan aikaan niin kamalaa ja niin palkitsevaa.”

233. Orpona syntyneen Coco Chanelin kasvatti hänen tätinsä Gabrielle, joka opetti tytön ompelemaan.

234. (Gilbertin äiti:) ”En kadu mitään, mitä ikinä teinkään teidän lasten hyväksi.” --- Tunnen teidät tavalla, jolla isänne ei koskaan pysty tuntemaan teitä. Olin läsnä ja seurasin teidän varttumistanne. Oli etuoikeus nähdä teidän kasvavan aikuisiksi. En olisi halunnut jäädä siitä paitsi. --- Gilbertin vanhemmat olivat kähveltäneet naapurin 10-vuotiaan lapsen kelkan ja laskeneet sillä keskiyöllä talon takana olevaa jäistä rinnettä alas. Äitini oli naannut isän selän päällä ja kiljunut adrenaliinihurmoksessa, kun isäni oli ohjannut jäätä pitkin kiitävää kelkkaa kuunvalossa. Kuka yhä tekee tuollaista keski-iässä?

238. Ortodoksisessa kirkossa avioliittoa ei pidetä niinkään sakramenttina vaan pikemminkin pyhänä marttyyriluolemana. se pohjautuu ajatukseen, että kahden ihmisen onnistunut kumppanuussuhde edellyttää molemmilta tietynlaista sielun kuolemaa, jotta he voivat osallistua suhteeseen.

238-239. Vanhempani ovat omassa avioelämässään epäilemättä kokeneet jonkinlaisen oman sielunsa pienen kuoleman. --- Kysyin kerran isältäni, mikä olento hän haluaisi olla seuraavassa elämässään, jos hän syntyisi uudelleen, ja hän vastasi empimättä: ”Hevonen.” ”Minkälainen hevonen? kysyin ja näin hänet siitosorina laukkaamassa villisti tasankojen poiki. ”Kiva hevonen”, hän vastasi. ”Minkälainen kiva hevonen?” tivasin häneltä. ”Ruuna”, hän ilmoitti. Kuohittu ori! Tuota en ollut odottanut. Mielikuvani muuttui täysin. Näin isäni kilttinä vetojuhtana äitini ohjaksissa vetämässä säyseästi kuormavaunua. ”Miksi kuohittu ori?” kysyin. ”Olen tullut siihen tulokseen, että sellaisena elämä olisi yksinkertaimpaa”, hän vastasi. ”Usko pois”.

RV: Gilbertin kertomus kuvaa uskottavasti hyvin yleistä tilannetta, jossa naisen seksuaalinen halukkuus vähenee jyrkästi lasten syntymisen myötä puhumattakaan menopaussista. Vaikka nainen olisi ollut seksisuhteidensa alussa tavallista halukkaampi intohimoisiin suhteisiin ja vapaaseen rakkauteen ja aidosti rakastunut aviomieheensä, jyrkkä muutos aktiivisuudessa tuntuu useimmista miehistä täysin käsittämättömältä ja he tulkitsevat sen usein rakkauden vähenemisenä ja merkkinä uskottomuudesta. Ei ole mikään ihme, että mustasukkaisuus vaivaa etenkin narsistisia miehiä riippumatta siitä, onko heillä paljon tai vähän annettavana partnerilleen. Kirjasta SEKSIPÄIVÄKIRJAT (Tammi 2011) näkyy selvästi, kuinka aivan normaalit aviomiesten ”kourimiset”, joista Gilbertkin puhuu isänsä kohdalla, muuttuvat vaimon mielestä ikäviksi lähentelyiksi. Aivan tuttu tarina monen kohdalla on se, kuinka entinen villi ja vapaa nainen tai tavallista epäsovinnaisempi aviovaimo lopulta muuttuu naiseksi, joka ei tule toimeen ilman miestä, mutta ei tarvitse enää seksikästä viriiliä miestä, vaan tyytyy kilttiin ja turvalliseen kotijuhtaan, joka on mahdollisimman kaukana hänen nuoruuden idoleistaan. Tärkeintä on nyt varmuus siitä, että mies ei jätä häntä, vaan palvoo ja on kuin vahaa hänen käsissään. Minä en näe tätä ihanteellisena tilana loistonaisten kohdalla, vaan soisin että he löytäisivät miehen, joka rakastaa heitä aidosti ja myöntyy moniin naisen toivomuksiin, mutta pitää tiukasti ohjat käsissään tietyissä peruskysymyksissä. Eli kiltti ja ritarillinen ja uskollinen mies on ihanne, mutta hän ei saa olla epävarma, vaan tietää että rajansa on kaikella ja yksityisyys kummallakin puolisolla, omat periaatteet kummallakin ja ettei niistä käydä kauppaa, vaan niitä kunnioitetaan tinkimättä.

241. RV:  Gilbert kertoo äitinsä tunnustuksesta: ”Jos olen täysin rehellinen, paras aika elämässäni alkoi, kun sinä ja sisaresi olitte muuttaneet kotoa pois.” Vastaus yllätti Gilbertin, mutta hänen äitinsä selitti, että hän oli koko elämänsä joutunut hoitamaan muita, jo lapsuudenkodissaan sisartensa kohdalla, siksi oli ihanaa kun hän vihdoin vapautui ajattelemaan itseään.

241. Yhtäkkiä äitini jatkoi ja puhui äänensävyllä, jollaista en muista koskaan kuulleeni: ”Minun on kerrottava vielä yksi asia. Aika ajoin en edes anna itseni ajatella avioliittoni varhaisia vuosia ja kaikkea, mistä minun oli luovuttava. Jos ajattelen noita aikoja liikaa, sisältäni nousee niin silmitön raivo, että tuskin näen eteeni.”

248. Minä sen sijaan reagoin hänen (Gilbertin miehen) pahaan tuuleensa tavalla, jolla äitini oli opettanut minut reagoimaan miehen pahaan tuuleen: tulemalla entistä iloisemmaksi, entistä optimistisemmaksi ja itsepäisen reippaaksi. Hautasin oman turhautumiseni ja koti-ikäväni loputtoman optimismin kaapuun ja painoin eteenpäin aggressiivisen aurinkoisella meiningillä ikään kuin voisin jotenkin työntää Felipen hilpeän iloiseen mielentilaan pelkällä omalla magneettisella, loputtomalla iloisuudellani.

251: Unohdan joskus, kuinka paljon tietyntyyppisille miehille – ihmisille – merkitsee, että he pystyvät tarjoamaan rakkaalleen aineellista hyvää ja turvaa koko ajan. Unohdan kuinka vaarallisen kyvyttömäksi jotkut miehet voivat tuntea itsensä, kun he menettävät tuon ratkaisevan tärkeän kykynsä.

RV: Kun Gilbert puhuu tietyntyyppisistä miehistä, hän tarkoittaa miehiä, joilla on niin huono itsetunto, että he eivät ole varmoja, selviävätkö he kaikista eteen tulevista tilanteista. Felipe ei ollut välttämättä tällainen mies, hän tiesi kokemuksestaan, että voi rikastua (ainakin jos pääse Yhdysvaltojen markkinoille jalokivikauppiaana, mikä toteutuisi, jos hän saisi avioliittonsa toteutumaan Gilbertin kanssa. Aidosti vastavuoroiseen rakkauteen uskova mies valitsee kumppaninsa niin, että tämä hyväksyy hänet sellaisena kuin on, tulee rikkautta sitten tai ei. Mies yrittää parhaansa ja jos hän ei voita vaikeuksia, hän hyväksyy sen, että vaimo ottaa eron tai hän solmii hänen kanssaan vain avoliiton tai sellaisen kumppanuuden, joka ei aseta taloudellisia suorituspaineita kummallekaan. Jos miehen rakastettu ei voi turvata taloudellisesti elämäänsä muuten kuin olemalla aviossa jonkun varakkaan miehen kanssa, köyhyyden tilassa oleva mies voi pysytellä sivuroolissa niin kauan kuin se on tarpeellista. Jos sivuroolissa oleminen tulee liian raskaaksi, siihen löytyy poispääsy monin tavoin. Onneton osapuoli voi myös solmia liiton jonkun varakkaan naisen tai lesken kanssa – kyllä heitä riittää! Tai hän voi ryhtyä runoilijaksi tai rakkaansa puutarhanhoitajaksi ja ties miksi. Jos sekään ei tuo pelastusta, hän joko kääntyy uskovaiseksi tai tekee itsemurhan. Sillä sipuli!

268. RV: Puolalainen filosofi ja sosiologi Zygmunt Bauman on kirjoittanut samasta aiheesta erittäin kauniisti. Hän on sitä mieltä, että nykypareja on huijattu, että he voivat ja heidän pitäisi saada molemmat: läheisyyttä ja itsenäisyyttä elämäänsä yhtä paljon. Baumanin mukaan kulttuurissamme on tavallaan virheellisesti alettu uskoa, että jos vain pitää emotionaalisen elämänsä oikealla oikealla tavalla hallinnassa, jokaisen pitäisi pystyä kokemaan avioliiton rauhoittava pysyvyys ilman, että koskaan kokee olonsa vähänkään ahtaaksi tai rajoittuneeksi. Minusta tämä virheellinen ajatus muistuttaa Rousseaun ohjeita naiselle, joita naisasian uranuurtaja Mary Wollstonecraft osuvasti kritisoi pian Ranskan vallankumouksen jälkeen. Tuo kritiikki on nyt julkaistu suomeksi hänen kirjassaan Naisen oikeuksien puolustus. Luku 5. Savukeidas 2011.

Minusta Gilbert vetoaa oikein Baumaniin. Olen tuntenut Baumanin kirjoituksia jo jonkin aikaa, koska eräs sukulaiseni on naimisissa puolalaisen kanssa, joka tunsi tuon henkilön hyvin. Perinteisessä avioliitossa ei käsitykseni mukaan voida saada läheisyyttä ja itsenäisyyttä tasapainoon, niin voi tapahtua korkeintaan uudentyyppisissä parisuhteissa kuten avoliitoissa tai uusioperheissä tai täysin vapaissa ystävyyssuhteissa, joihin voi liittyä intiimiä läheisyyttä. Kun tämä tajutaan, jotkut irtautuvat perinteisestä avioliitosta, toiset realistisesti mukautuvat se asettamiin rajoituksiin. Kunpikin ratkaisu on yhtä oikeutettu ja vain jokaisen omatunto voi ratkaista, kumpaa pitää itselleen parempana.

283. Läheisyys on juuri tätä: tarinoiden kertomista toisille yön pimeydessä. Vaimea rupattelu yön hämärässä kertoo minusta paremmin kuin mikään muu kumppanuuden merkillisestä alkemiasta.

RV: Gilbertin käsitys pitää varmasti paikkansa monien parien kohdalla, mutta monet alistetut ja ylenmääräisillä työtaakoilla raskautetut vaimot eivät jaksa rupatella öisin, vaan he haluavat silloin nukkua kunnolla. He voivat rupatella toisissa yhteyksissä, esimerkiksi viedessään lapsiaan harrastuksiinsa ja odottaessaan heidän paluutaan niistä tai vapaahetkinään, jotka onnistuvat saamaan kotitöiden uusjaon ansiosta. Tällöin kyllä rupattelutoverina ei aina voi olla puoliso, joka on suostunut ottamaan entistä enemmän osaa kotitöihin.

288. Emme ex-mieheni kanssa koskaan päässeet yksimielisyyteen, mikä suhteessamme oli mennyt vikaan. Tuo totaalinen yhteisymmärryksen puute oli jotakin järkyttävää. Meidän täysin erilaiset maailmankatsomuksemme ovat ehkä myös merkki siitä, miksi meidän ei olisi koskaan pitänyt mennä yksiin.

296-297.RV:  Gilbert puhuu länsimaisen elämänmuodon kahdesta perustekijästä kreikkalaisuudesta ja hebrealaisuudesta. Edellinen sisältää demokraattiauuden, tasa-arvon, yksilöllisen ja älyllisen vapauden, tieteellisen päättelyn ja avomielisyyden sekä nykymaailman nykymaailman tunteman ”monikulttuurisuuden” käsitteet. Filosofien tarkoittama hebrealaisuus tarkoittaa tiivistettynä maailmankuvaa, jonka tunnuspiirteitä ovat klikkiytyminen, usko(nto), kuuliaisuus ja kunnioitus. Hebrealaisuus on sisäänpäin lämpiävää, patriarkaalista, määräilevää, moralisoivaa ja kaavamaista. Yhteisö on tärkeämpi kuin yksilö, moraalisuus tärkeämpää kuin onnellisuus eikä valoja voi rikkoa.

297. Ongelma on siinä, että moderni länsimainen yhteiskunta on jotenkin onnistunut perimään nämä molemmat antiikkiset , mutta niitä ei ole kuitenkaan saatu sovitettua kokonaan kokonaan yksiin – koskaan ne eivät ole yhteen sovitettavissa.

--- Ja kun tullaan ajatuksiimme rakkaudesta - siinä me amerikkalaiset olemmekin varsinaisessa solmussa. Tutkimus toisensa jälkeen osoittaa, että amerikkalaisilla on kaksi täysin vastakkaista käsitystä avioliitosta. Toisaalta (hebrealaisen ajattelutavan mukaan mukaan) uskomme kansakuntana ylivoimaisesti siihen, että avioliittovala on ikuinen, eikä sitä tulisi koskaan rikkoa. Kreikkalaisen kannan mukaan taas uskomme yhtä vahvasti siihen, että yksilöllä pitäisi aina olla vapaus erota omista henkilökohtaisista syistään.

RV: On syytä pitää todennäköisenä, että Suomessa useat niistä, jotka tulivat amerikkalaisten tv-ohjelmien vaikutusvaltaan joko tv-ohjelmien alettua meillä 60-luvulla tai ainakin kahtena seuraavana vuosikymmenenä ollessaan vaikutteille alttiita teini-ikäisiä, ottivat omakseen avioliittovalan ikuisen velvoittavuuden – paitsi tietysti niissä tapauksissa, joissa joutuivat pakkoliittoihin ehkäisyn petettyä. Tällöin he saattoivat omaksua kreikkalaisen suhtautumisen avioliittoon. Ne taas, joilla ei ollut aviosuunnitelmia ja jotka omaksuivat amerikkalaisen vapaan rakkauden kukkaiskansan tyylin, omaksuivat joko kreikkalaisen asenteen tai pohjoismaisen modernin liberaalisuuden.

Jos tarkkoja ollaan, Euroopassa ei kannata puhua noin jyrkän kaksijakoisista asenteista. Meillä vallitsee pikemmin kolmesta elementistä rakentuva suhtautumistapa. Nämä elementit ovat sellaiset abstraktit ja mihinkään kansaan liittymättömät arvot kuin totuus, hyvyys ja kauneus. Niiden vaikutusvalta toteutuu jokaisen ihmisen omatunnossa erikseen kunakin aikana ja avioliitossa kummankin puolison yhteen sopeutumisessa joko vapaaehtoisen mukautumisen tai alistamisen seurauksena. Karkeasti voisi sanoa, että miehillä enimmäkseen dominoivat totuuden ja hyvyyden elementit, naisilla kauneuden ja hyvyyden elementit. Suhteesta riippuen elementtien välillä ei tarvitse olla mitään suuria ristiriitoja, mutta kyllä silti monet pariskunnat osaavat niihin sellaisiakin ladata.

Antiikin kreikkalaisuus ei ole täysin yhtenäisenä pidettävä ajatusmaailma. Luotan Gilbertiä enemmän Giorgio Collin analyysiin siitä kirjassa Nietzschen jälkeen.

298. RV: Gilbert yksinkertaistaa: Täydellinen kreikkalainen rakastaja on eroottinen, hebrealainen rakastaja on uskollinen. Intohimo on kreikkalaista, uskollisuus on hebrealaista.

En usko että tällä yksinkertaistuksella on paljonkaan arvoa Suomessa. On myös väärin liittää intohimoa nykyoloissa antiikin kreikkalaisuuteen, sillä intohimo siellä oli poikarakkautta. Tietysti on hyvä katsoa historiaa taaksepäin eikä elää vain nykyajassa silmälaput silmillä, mutta jos haluamme mahdollisimman paljon vapautua yksinkertaistuksista ja ennakkoluuloista, silloin ehdottomasti parhaat oppaat meille ovat Christopher Ryan ja Cacilda Jetha kirjallaan Paritellen (Seksuaalikäyttäytymisen kehityshistoria, Docendo 2011). Valtavan todistusaineiston eteemme vyöryttäen he osoittavat, että yksiavioisuus ja uskollisuuden elämäntapa syntyivät maatalouden myötä noin 10.000 vuotta sitten ja rajussa elintapojen muutoksessa, ei normaalin vapaaehtoisen valinnan tuloksena. Sitä ennen ihmiset olivat metsästys - ja keräilytaloudessa eläneet vuosimiljoonia promiskuiteetin vallitessa. Eli uskollisuus ei niinkään liity hebrealaisuuteen, vaan maanviljelykseen, jota toki harrastettiin muuallakin kuin hebrealaisten asuinalueilla. Koska ihmiskunta oli kutistunut noihin aikoihin hyvin pieneksi lukumäärältään, kaikki olivat tavallaan samaa väkeä, varsinkin maanviljelyksen varassa elävät. Minä määrittelisin ensimmäisiksi "moderneiksi ihmiusiksi" ne entisen Turkin alueella asuneet ja kaupunkiin siirtyneet ihmiset, joille muodostui yksityisomaisuutta. Nykyisin tuo alue kuuluu Iranille. Kehitys on heittänyt siellä täydellistä häränpyllyä. Mikä ennen oli edistystä, on nyt maailman ahdistavinta taantumusta! On meillä siellä arkkifundamentalisteja!